Aloittaako blogi? Okei! 

Minulla on juuri tällä hetkellä sellainen olo, että tahdon jakaa elämääni tällaisella nykyaikaisella tavalla. Oletan, että monia kiinnostaa mielipiteeni ja triviaalit ajatukseni - olen oikeasti juuri niin mielenkiintoinen. No!

Tämä päivä on ollut sellainen erittäin bipoläärinen, ei ehkä oman mielialani kanssa, mutta ihan jollain toisella tavalla.  Heräsin inhoittavaan ampiaishyökkäykseen viideltä aamulla ja löysin suojaa käpertymällä, sittemmin pahanhajuiseksi todenneekseni, peittooni. Pyrin myös olemaan mahdollisimman hiljaa, sillä kyseinen tappaja-ampiainen varmastikin kuulostelee, missä minä, mahdollinen uhri, piilottelen. Keräsin rohkeutta pari minuuttia ja juoksin olohuoneeseen nukkumaan. Huoneeni lattia on ollut jo pari viikkoa jonkinlainen miinakenttä/esterata, joten se juokseminen oli huomattavasti kenkkulimpaa, kuin mitä nokkelampi saattaisi kuvitella. 

Olohuoneen sänky toi turvaa. Heräsin uudestaan myöhemmin ja rohkeasti astelin huoneeseeni. Olin päättänyt surmata sen paholaisen kätyrin, joka helvetin syövereistä oli tullut minua riivaamaan. 

Se ei ollutkaan enää siellä. Eli se on luultavasti vielä jossain täällä asunnossa, varttomassa aikaansa. Sanomattakin selvää, etten nuku tänä yönä. 

No, ampiaiskohtauksesta toiseen. Päätin vahata jalkani tänään- ja vähän muitakin ruumiinosia. Kuumavahalla. 

En ymmärrä, miten joillain ihmisillä on luonnostaan pehmoiset jalkakarvat ja vain vähän/ ei ollenkaan "yksinäisiä ratsastajia". Minun sänkisillä jaloillani voisi hioa lakat tuoleista. Operaatio kesti suurinpiirtein kolme tuntia, ja se oli tuskaisaa ja tuloksetonta. Venkslasin vahaamisen (sattuuu, ei toimi!), epiloimisen (sattuuuuuuu) ja sheivaamisen (lyhyt vaikutusaika) välillä. Lopputuloksena olin kärttyinen, nälkäinen ja jalkani näyttivät sarjatulella ammutuilta. Ovat sitten päivän suht. sileät. Jippii. 

Koska tilini näyttää vielä 4. päivä asti hulppeaa 1,07€ saldoa, olin hyvin paljon viimeisen tupakka-askini armoilla. Kärttyisyys x 100.

Onneksi iltani päättyi mukavaan puistohengailuhetkeen- ja minulle ostettiin tupakkaa! Ihanat ystäväni tajusivat, että alan syöstä tulta, jos en saa tietty määrää nikotiinia per päivä. He minimoivat omat riskinsä altistua smokezilla-hyökkäykselle, ja toimivat ennaltaehkäisevästi. Hyvä te! 

Nyt olen taas päätynyt parvekkeelle polttamaan. Päätin myös siis perustaa tämän blogin. 

Vielä tämän yön projekteja on kirjoittaa oman kouluni uusille tuleville oppilaille Tutor- kirjettä, ja olla ahdistunut omasta saamattomuudestani harjoitteluni suhteen. 

Menkää rauhassa ja kukoistakaa!